Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Koulushoppailusta

Viime aikoina on käyty keskustelua koulushoppailusta, joka tunnetaan näköjään myös nimellä Metsälä-ilmiö. Sillä tarkoitetaan suurin piirtein sitä, että vanhemmat päätyvät hakemaan lapselleen koulupaikkaa muualta kuin lähikoulusta sen vuoksi, että lähikoulun uskotaan olevan huonomaineinen, siellä on paljon maahanmuuttajaoppilaita tms.

Helsingissä on ainutlaatuinen koulutarjonta. Monissa perheissä arvostetaan sitä, että ainakin lasten ala-asteen koulu sijaitsee lähellä kotia. Etenkin yläasteelle mentäessä nuoret saattavat kuitenkin lähteä hakemaan kauempaa erilaisia painotuksia, joita Helsingissä löytyy runsaasti: vaikkapa musiikkia, liikuntaa, matematiikkaa, monipuolisia kielivaihtoehtoja. On mielestäni yksinomaan myönteistä, jos näitä eri vaihtoehtoja arvostetaan ja osataan hyödyntää.

On sen sijaan ongelmallista, jos koulun valintaan vaikuttavat pitemminkin työntö- kuin vetovoimatekijät ja motivaationa on se, että halutaan välttää jotain tiettyä koulua. Se on myös tarpeetonta. Olen käynyt suurin piirtein kaikilla helsinkiläisillä kouluilla, ja monilla niistä useita kertoja. En tiedä yhtään koulua, johon lastaan ei voisi hyvillä mielin laittaa.

Tällaiset kouluvalinnat saattavat perustua vanhempien ajatukseen siitä, että ”lika barn leker bäst”. Lausahdus pitää ehkä paikkansa, mutta toisaalta tärkeimpiä asioita, joita työelämässä ja elämässä ylipäänsä joutuu opettelemaan, on tuleminen toimeen hyvin erilaisten ihmisten kanssa. Ei ole pahitteeksi harjoitella sitä jo koulussa. Keskustelu suomea heikommin osaavien kanssa kehittää suomenkielisen oppilaan kekseliäisyyttä: jos keskustelukumppani ei ymmärrä asiaa yhdellä tavalla, pitää pohtia, miten sen voisi selittää toisella tavalla ja miten sanomaansa voisi havainnollistaa.

Asioiminen maahanmuuttajaperheiltä vaatii kouluilta uusia valmiuksia, ja jo asiainhoito tulkkien välityksellä on normaalia hankalampaa ja vie enemmän aikaa. Usein samoissa kouluissa riittää puuhaa myös täysin suomalaisten oppilaiden ja heidän perheidensä kanssa. Helsinkiläisille kouluille jaetaan ns. positiivisen diskriminaation määrärahaa eli ylimääräistä määrärahaa, jolla voidaan palkata normaalia enemmän opettajia ja avustajia. Jakoperusteena on mm. maahanmuuttajien määrä ja alueen asukkaiden keskimääräinen koulutus- ja tulotaso. Monilla positiivisen diskriminaation määrärahaa saavilla kouluilla on erityisen pysyvä, motivoitunut ja osaava opettajakunta. Näillä kouluilla ryhmäkoot ovat siis pienempiä kuin kouluissa, joissa oppilaiden tausta on homogeenisempi. Taitava opettaja osaa myös eriyttää opetusta niin, että se on erilaisille oppilaille ja oppijoille haastavaa.

Keskusteluissa on pohdittu sitäkin, mitä pitäisi tehdä, jotta mihinkään kouluun ei keskittyisi liikaa maahanmuuttajia. Olisi suotavaa, että jokaisessa koulussa on riittävästi suomea äidinkielenään puhuvia, jotta se pysyy koulun kielenä välitunneillakin.

Aivan ensiksi pitäisi kuitenkin miettiä, kuka on maahanmuuttaja. Koska maahanmuuttajasta tulee suomalainen? Onko toisen polven maahanmuuttajaa, joka osaa hyvin suomea, vielä pidettävä maahanmuuttajana? Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että kouluvalintoja koskevat edellytykset ovat kaikkien osalta samat. Ei voida ajatella, että oppilaan koulu määräytyisi ihonvärin tai äidinkielen mukaan. Jokaisella on oikeus lähikouluun ja oikeus hakeutua johonkin toiseen kouluun yhdenvertaisin kriteerein.

Sen sijaan on koulujen monimuotoisuuden varmistamiseksi pidettävä huolta siitä, että houkuttelevia painotuksia löytyy myös niistä kouluista, joissa on paljon maahanmuuttajaoppilaita. Toisaalta myös maahanmuuttajille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuuksista hakeutua omien toiveiden mukaan muuallekin kuin lähikouluun.

Pitkän aikavälin ratkaisu löytyy vain sillä, ettei sosiaalista asumista keskitetä vain muutamille alueille. Helsingillä on nyt historiallinen tilaisuus vaikuttaa asiaan, kun uudet asuntoalueet (Jätkäsaari, Kalasatama, Östersundom, Kruunuvuori) rakennetaan. Kaikkein tehokkaimmin auttaa maahanmuuttajien työllistäminen. Palkansaaja valitsee asuinpaikkansa vapaammin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Hatikvah The hope

Oma kokemus on, että meidän lähikoulu oli oikeasti ongelma koulu ja siksi se vaihdettiin. Lapsi kuitenkin aloitti kouluvuoden tässä koulussa joka ei sitten toiminut.
Mielestäni vanhempien tulee aina katsoa tarkkaan mihin kouluun laittaa lapsensa.

Trine Mals

Se on hyvä huudella sieltä, missä lähikoulussa ei ongelmia ole.

Itsellä jos joskus tulee lapsia olemaan, niin taatusti katson, ettei ole mikään levoton tapaus, ja tarvittaessa jopa maksan siitä kalliisti.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Koulushoppailu lienee sukua curling-vanhemmuudelle. Seurauksena on helposti karhunpalvelus lapsille, joiden kyky kohdata erilaisuutta ja vastoinkäymisiä jää kehittymättä.

Kiitoksia, Pia, hyvästä kirjoituksesta!

siviili tarkkailija

Kommunistisen kokoomusajattelun mukaan pääkaupunki pitää kansoittaa luku- ja kirjoitustaidottomilla maahanmuuttajilla joiden pääasiallinen tulonhankintakeino on valheellisten yksinhuoltajatukien ammattiosaamista vaativa hyödyntäminen. Ja kun lähiöt on tuhottu, pitää myös kantakaupunki ja paremman väen asuma-alueet tuhota verovaroin toteutettavilla loppusijoitusohjelmilla.

Hienoa.

Trine Mals

Olen turhan läheltä joutunut todistamaan rankkaa koulukiusausta ja sen aiheuttamia mielenterveysongelmia, joten en todellakaan suhtaudu tähän asiaan mitenkään heppoisesti.

Ja se on ihan sama mistä ne ongelmat johtuu, oli ne sitten humanitäärisen maahanmuuton hedelmiä taikka muun paikallisen idiootiston aiheuttamia.

Pois vaan äkkiä, jos alkaa huonolta näyttämään. Sen myös haluan mahdollisille lapsilleni opettaa; kaikkea paskaa ei tarvitse niellä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset