Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Kylläpä käy äitejä kateeksi!

Äidin tehtävä on homma, jossa on näköjään mahdotonta olla kaikille mieliksi.

Jos palaa töihin nopeasti synnytyksen jälkeen, saa ymmärtää olevansa huono äiti. On itsekkäästi asettanut oman uransa lapsen parhaan edelle. Lastentarhanopettajat kiertävät veistä haavassa kertomalla eri yhteyksissä, etteivät laittaisi omaa lastaan alle 3-vuotiaana päiväkotiin stressaantumaan ja kilpailemaan huomiosta suuressa lapsilaumassa. Yleisönosastoilla päivitellään, että väsyneet lapset huutavat kaupassa, kun pitkän päiväkotipäivän jälkeen käydään vielä ruuhkaisessa ruokakaupassa. Korvatulehduskierre johtuu äidin kunnianhimosta. Päivähoitopaikka maksaa yhteiskunnalle maltaita.

Huono omatuntohan äidillä on jo muutenkin, kun lapsella ei sitten ollutkaan riittävän lämpimiä vaatteita mukana eikä eväsboxia päiväkodin retkelle.

Kotiin jäävä äiti saa vastata ihmettelijöille, kuten viimeksi HS:n kolumnin ”Hei muijat, töihin sieltä” -kolumnin kirjoittajalle. ”Miksi työikäiset naiset jäävät huvikseen vuosikausiksi pois töistä kuin jotkut elämäntapahipit?” Kotihoidontuki herättää kateutta – miksi omien lasten hoitamisesta pitäisi saada palkkaa? Varsinkin korkeakoulutetulla äidillä on moraalinen velvoite maksaa saamansa kallis koulutus yhteiskunnalle takaisin. Kotiin jäävän odotetaan edes korvaavan laiskottelunsa osallistumalla kaikilla mahdollisilla tavoilla koulujen ja päiväkotien varainkeruuseen ja talkoisiin.

”Oletko vieläkin kotona?”, saa takuuvarmasti kuulla äiti, joka on kotona vielä silloin kun jälkikasvu ottaa jo tanakasti askeleita.

Nyt ei voida syyttää edes miehiä.

Me naiset teemme sen itse. Olemme tuputtamassa omia ratkaisujamme ainoina oikeina vaihtoehtoina. Kuitenkin äidit ovat erilaisia ja vauvat ovat erilaisia. Yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Joku lapsi kaipaa kontakteja, toinen on arka isossa ryhmässä. Mitä järkeä on kadehtia toinen toistemme ratkaisuja – jokainen yrittää tehdä parhaansa omassa tilanteessaan, johon muiden on mahdotonta täysin eläytyä.

Odottaessani esikoistani kuvittelin olevani ehkä puolitoista vuotta kotona. Kohtalo puuttui peliin ja sain – ollessani viimeisilläni raskaana – unelmieni työpaikan ulkomailta. Sain synnytyksen vuoksi hieman pidennystä töiden aloittamiseen, mutta aloitin lopulta työt samana päivänä, jona esikoinen täytti 3 kk. Vauva oli kotona isänsä kanssa ja kävi syömässä työpaikallani kerran päivässä. Muuten lypsin maitoa varastoon invavessassa. (Tunsin itseni niin huonoksi äidiksi, että totta kai lapsi sai äidinmaitoa 1-vuotiaaksi saakka. Tässähän on se toinen hyvän äidin mitta). Lapsi heräsi 15 kertaa yössä (epäilemättä työssäkäyntini vuoksi). Olin aina joko töissä tai lapsen kanssa kotona. Muistikuvat noista vuosista ovat hyvin vähäisiä.

En voi suositella ratkaisuani kenellekään, mutta ymmärrän hyvin, jos joku vastaavassa tilanteessa ryhtyy samaan.

Mielenkiintoinen pikkuseikka liittyy näihinkin vuosiin. Synnytyslaitoksella esikoisen kanssa sain ohjeet siitä, että vauvan pylly on voideltava aina vaipanvaihdon yhteydessä. Niinpä uupuneena yöherätystenkin yhteydessä etsin voidetuubin ja rasvasin pyllyn, mikä tietysti vei aikaa ja hidasti nukahtamista uudelleen. Kun 2,5 vuotta myöhemmin olin kuopuksen kanssa samalla laitoksella, sain ohjeeksi ehdottomasti olla käyttämättä mitään voiteita. Olin melkeinpä närkästynyt – uhraukseni esikoisen kanssa oli ollut turhaa. Turha mainitakaan, että sekä voidellun että voitelemattoman vauvan takapuolet olivat koko vauva-ajan kunnossa. Näin meitä äitejä vedätetään!

Toki työuria täytyy yhteiskunnan näkökulmasta pidentää ja katkoksia vähentää. En aloittaisi kuitenkaan patistamalla äitiä töihin. Valitkoon jokainen itse oman tilanteensa mukaan. Halukkuutta töihin palaamiseen lisätään parhaiten pitämällä päivähoito laadukkaana ja paikkojen tarjonta riittävänä. Kodinhoidontuella pitää mahdollistaa myös lasten hoitaminen kotona, jos perheet sen vaihtoehdon valitsevat.

Kadehtiminen on turhaa, valittiin kumpi vaihtoehto hyvänsä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset