Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Lipsumisesta ei hyvää seuraa

Viime päivinä on pyritty tekemään vakavista asioista eduskuntavaalipolitiikkaa. Irlanti-paketin merkitys ja siihen liittyvät syy-seuraus -suhteet ovat useimmille äänestäjille (ja todennäköisesti varsin monelle kansanedustajallekin) hämäriä. Siksi on vastuutonta pyrkiä tekemään siitä vaalitaistelun välinettä.  

Toki EU-maat ovat möhlineet pahan kerran.

Opiskelin EU-oikeutta niihin aikoihin, kun Maastrichtin sopimus tehtiin, joten ne ajat ovat jääneet hyvin mieleeni. Sopimus allekirjoitettiin vuonna 1992, ja aivan olennainen osa sitä oli Euroopan talous- ja rahaliiton perustaminen kolmessa vaiheessa. Sopimuksen mukaan EU:ssa piti ottaa käyttöön yhteinen valuutta eli euro aikaisintaan 1. tammikuuta 1997 tai viimeistään 1. tammikuuta 1999. Olennaista oli, että rahaliittoon kuuluvien valtioiden piti täyttää ns. lähentymis- tai konvergenssikriteerit, joilla haluttiin varmistaa rahaliiton vakaus.

Lähentymiskriteerejä oli neljä: hintakehitys, julkisen talouden kehitys, valuuttakurssikehitys ja pitkien korkojen kehitys. Kriteereillä haluttiin varmista, että vain valtiot, joissa harjoitetaan vakauteen tähtäävää talouspolitiikkaa ja jossa hinnat ja korot ovat pysyvästi vakaat, pääsevät etenemään talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.  Julkisen talouden kehitystä oli määrä mitata kahdella kriteerillä: julkistalouden alijäämä ei saanut ylittää 3:a prosenttia BKT:stä eikä julkinen velka 60:ta prosenttia BKT:stä.

Välittömästi sopimuksen tekemisen jälkeen tavoitteista alettiin kuitenkin lipsua. Sen sijaan että olisi ryhdytty korjaaviin toimenpiteisiin tavoitteisiin pääsemiseksi, todettiinkin ilmeisesti Maastrichtin sopimuksen olevan huono. Tunnetuin seurauksin. Tällä hetkellä budjetin alijäämä on Espanjassa 10,3 % BKT:stä, Ranskan 9 %, Portugalin 8,3 % – Suomen 4,5 %. Kreikan julkinen velka on noin 120 % BKT:stä, Italian 119 %, Belgian 101 %, sadan prosentin ylittäjät mainitakseni. Suomi on noin 47 prosentissa.

Näihin prosenttilukuihin vaikuttaa kaksi osatekijää: paitsi itse alijäämä tai julkisen velan suuruus, myös bruttokansantuotteen kehitys. Taantuma suurentaa prosenttilukuja kahdesta suunnasta, kun alijäämä ja velka kasvavat ja samalla bruttokansantuote heikkenee.

Ongelma ei ole kuitenkaan johtunut markkinoista tai taantumasta vaan päättäjistä. Nyt ollaan tässä.

Euron ulkoista arvoa ei voitu päästää romahtamaan. Irlannin jättäminen oman onnensa nojaan olisi aiheuttanut siellä kriisin, joka olisi levinnyt nopeasti muualle Eurooppaan. Eurosta eroaminen ei olisi myöskään mikään ratkaisu. Jos ottaisimme markan käyttöön, sen kurssi olisi varmasti euron kurssia alempi, ja valuuttavarantomme virtaisivat pikavauhtia maamme rajojen ulkopuolelle.

Historiasta on kuitenkin hyvä ottaa oppia. Tiukan talousohjelman toteutumista on valvottava niin Kreikassa kuin Irlannissakin. Kaikkien pitäisi pyrkiä Maastrichtin kriteereihin. Se on jo nähty, ettei lipsumisesta hyvää seuraa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Ehdottomasti oikein.
Vihreät ovat täysin ulalla koko asiasta.

Matti Palviainen

"Eurosta eroaminen ei olisi myöskään mikään ratkaisu. Jos ottaisimme markan käyttöön, sen kurssi olisi varmasti euron kurssia alempi, ja valuuttavarantomme virtaisivat pikavauhtia maamme rajojen ulkopuolelle."

Varmasti ja toivottavasti olisi markan kurssi alempi. Se takaisi Suomen teollisuuden säilymisen ja jopa laajenemisen. Euro on johtanut Suomen teollisuuden trendinomaiseen hiipumiseen.

Miksi valuuttavaranto virtaisi maasta pois? Suomen markka kelluisi eikä sillä olisi kiinteätä kurssia.

Kun Suomen taloudellisesti tomppeli johto (Koivisto ja kumppanit) kiinnitti Suomen markan laskennalliseeen euro-rahayksikköön eli ECU:un, se johti vaihtotasevajauksen (tuonnin enemmyyden) vuoksi valuuttapakoon ja siihen, että hallitus lopulta otti järjen käteensä ja päästi markan kellumaan (eli devalvoitumaan). "Vahvan" markan idiotismi oli jo tehnyt tehtävänsä ja maa kärsi lamasta, josta se ei ole koskaan täysin toipunut.

Mutta markan devalvoituminen pelasti Suomen sillä kertaa vielä' pahemmalta ja kas kas valuuttavarantokin alkoi kasvaa.

Ja nyt edessä näyttää olevan vielä kamalampi lama. Kiitos euro-idiotismin, jonka vuoksi Suomi luopui taloutensa parhaasta tuesta eli omasta valuutastaan.

Ja luotottaa nyt Irlantia (?) - ei toki - vaan Irlannissa toimineita pankkeja.

Miksi?

Miksi Irlanti ja Englanti (jonka pankit ovat siellä huseeranneet)eivät kansallista eli sosialisoi niitä, kuten Norja teki ja hoiti sillä pankkikriisinsä. Jos niin tehtäisiin, pankkikriisi ei leviäisi mihinkään. Mutta osakkeenomistajat menettäisivät sijoituksensa ja toivottavasti pankinjohtajat työnsä aivan ansaitusti.

Siis voitot siirtyivät bonuksina ja osinkoina johtajille ja tappiot sosialisoidaan EU:n veronmaksajien piikkiin.

Johtopäätös: EU EI OLE AINAKAAN TAVALLISTEN VERONMAKSAJIEN ASIALLA. Meneillään taitaa olla kaikkien aikojen kusetus.

Muuten. Kun Suomessa aikoinaan pelastettiin tyrineet pankit veronmaksajien piikkiin, miten ne sitten menettelivät? Tuhannet ja taas tuhannet elinkelpoiset pienyritykset (suuriakin joukossa) ajettiin konkurssiin.

Kuka tietää siitä syntyneiden itsemurhien määrää? Paljon!

Suomessakin (Aho-Viinanen) pelastettiin osakkeenomistajat, mutta yrittäjien ja veronmaksajien kustannuksella. Ja samalla pahennettiin valtavasti alkanutta lamaa.

Silloin oli asialla Viinanen. Nyt Katainen.

Suomen taloustomppelit ovat iskeneet päänsä jo toisen kerran EURO:on. Ensimmäinen kerta oli laskennallinen euro eli ECU ja nyt todellinen (??!) EURO.

Historia toistaa itseään. Toivottavsti ei sentään kolmatta kertaa.

Henry Bjorklid

Muutama asiaa:
Eikö se ollut niin, että Saksa ja Ranska muutama vuosi sitten rikkoi tätä sääntöä:
"...julkistalouden alijäämä ei saanut ylittää 3:a prosenttia BKT:stä..."?
Eikä ollut mitään "rangaistuspykälää"?
__________________________

Toinen ja se tärkeämpi asia, josta kirjoitit:
"Eurosta eroaminen ei olisi myöskään mikään ratkaisu. Jos ottaisimme markan käyttöön, sen kurssi olisi varmasti euron kurssia alempi, ja valuuttavarantomme virtaisivat pikavauhtia maamme rajojen ulkopuolelle."

Tätä en todellakaan ymmärrä ja väite on historian vastainen, niinkuin Matti Palviainen yllä kertoo.
__________________________

Ja sitten kaikkein tärkein asia, jos seuraamme tätä hallituksen linjaa:

"Nyt on sovittu:
- Rajaton piikki on avattu EUssa nimeltään ESM (European Stability Mechanism).
- Piikki on voimassa hamaan tappiin.

Vaikutukset:
- 2013 mennessä erilaiset apupakettien saajavaltioissa ei enää riskirahaa nähdä vuoden 2013 jälkeen. Näiden valtioiden ainut mahdollisuus on käyttää "EUn rajatonta piikkiä".
- Sinä, minä ja Hentun Liisa olemme maksajapuolella."

Lue täältä:
http://henry2.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53706-eu-ma...

Lue alkuperäinen juttu täältä (juttua on lyhennetty) TalousSanomat:
http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2010/12/0...

Henry

Henry Bjorklid

Kysymys meiltä ymmärtämättömiltä onkin:

Tiedämme, että seuraavina ovat Portugali ja Espanja. Missä kohtaa tulette sanomaan "Nyt riitti!!!" ?
Espanjan tullessa anomusluukulle vai vasta Italian jälkeenkö?
[No, toisaalta Belgia voi tulla ennen Italiaa, vaikkakin Berlusconi on aika vikkelä mies ikäisekseen.]

Siis koska?

Henry Björklid

Henry Bjorklid

Miten kävi Slovakian, kun se ei suostunut auttamaan Kreikkaa?

http://euroetana.blogspot.com/2010/08/slovakkeja-k...

Henry

Henry Bjorklid

On varmaa, että Espanja on viimeinen maa, joka voi tuolla luukulla käydä.
Espanja tarvitsee 550 biljoonaa € vuonna 2011, pätkiäkseen vanhoja velkoja.
He tarvitsevat takuita ja lainaa.

Seuraavana on Italia, joka tarvitsee 1,3 triljoonaa euroa uutta velkaa vuonna 2011.
No, pankit tuskin lainaavat..., joten kuka lainaa tai takaa?

Finacial Times'in video täällä:
http://www.ft.com/cms/s/0/bb515190-fbf2-11df-b7e9-...

Aiotteko tätä ennen heittää rahaa ulos ikkunasta jonka nimi on Portugal?

Henry

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Vastuutonta on ajatella, ettei Irlanti kuuluisi Suomen ja koko EU:n politiikkaan ja sitä kautta eduskuntavaalitaisteluun. Yhä tärkeämmäksi nousee kysymys siitä, millä mandaatilla "lipsumiset" määritellään ja miksi ja miten EU-tason "päättäjät" niitä "valvovat."

Euroopan poliittinen järjestelmä on parlamentarismi, jossa hallinto on vastuussa tekemisistään vaaleissa valitulle parlamentille. Seuraavan vaaleilla valitun hallituksen sitominen edellisen hallituksen lupauksiin on lähtökohtaisesti parlamentarismin vastaista. Velkavetoisessa verovaltiossa on kansallisen parlamentin ja sitä kautta äänestäjien mahdollisuus vaikuttaa tehty asteittain täysin tyhjäksi.

Parlamentaarisen vastuun palauttaminen onnistuu parhaiten Euroopan Parlamentin valtaa lisäämällä. Irlannin yms. kriisit nostavat varmasti nämä kysymykset esille Suomenkin eduskuntavaalitaistelussa.

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Nykyinen hallitus jakaa kansaa. Kun kansalaiset ovat tukkanuottasilla on taas helpompaa tyhjentää valtion omaisuutta. Hajoittamalla hallitseminen on jatkunut nyt liian kauan ja tahallinen pankkikriisi on kapitalismistakin kaukana. Kokoomukselta on mopo karannut täysin ja nykypolitiikalle tyypillisesti se tarrautuu virheisiinsä kuin kepu konsanaan. Ja vihreet tarrautuu valtaansa kuin demarit aikanaan. Häpeäpolitiikka eduskunnan täydeltä.

Eniten näissä jaksaa ihmetyttää rivijäsenet ja ryhmäkuri puolueissa, etteivät he nouse huonoja johtajiaan vastaan vaan seuraavat kaulapannassa tylsinä hymyillen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset