Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Jussit ja Justiinat

Hesarissa oli viime viikolla huolestuttava uutinen. Euroopan komission teettämän kyselyn mukaan peräti kolmannes suomalaisista ajattelee, ettei perheväkivallasta tarvitsisi aina määrätä rangaistusta. Ero muihin EU-maihin on merkittävä, sillä koko unionin kansalaisista vain 12 prosentin mielestä naisiin kohdistuva väkivalta voisi joskus jäädä rangaistuksettakin. Samoin suomalaiset ajattelevat muita EU-kansalaisia harvemmin auttamisen kuuluvan poliisille tai edellyttävän toimia maan hallitukselta.

Miten tällaista tulosta pitäisi tulkita? Voisiko esimerkiksi puolison ärsyttävä käytös olla lieventävä seikka, jonka vuoksi rangaistus ei olisi tarpeen? Miten tällaista ärsyttävyyttä arvioitaisiin? Vai olisiko perheväkivalta oikeutettua esimerkiksi silloin, jos olisi olemassa perusteltu epäily siitä, että puoliso on käynyt vieraissa? Miten tulkittaisiin silloin perustellun epäilyn käsitettä? Toiselle kynnys ärsyyntymiseen tai epäilyyn on huomattavasti alempana kuin jollakulla toisella.

Samassa lehdessä oli toinenkin huolestuttava uutinen. Myös nuorten naisten asenne on outo. Levottomat Tuhkimot -projektin IRC-Galleriassa 12-18 -vuotiaille tytöille tekemän tutkimuksen mukaan tytöt hyväksyvät väkivallan ja syyllistyvät väkivaltaan yhtä usein kuin pojat. Väkivallan käytössä pyritään myös nimenomaan vahingoittamaan toista.

Tasa-arvon toteutumisen kääntöpuolena on ollut se, että me naiset olemme omaksuneet monet miesten pahat tavat. Ryypiskely, tupakointi, räävit puheet ja väkivallan käyttö kuuluvat naistenkin paheisiin. Pahimmillaan naiset äijäilevät pahemmin kuin pahimmat äijät itsekään.

Olisi ikävää ajatella, että turvautuminen väkivaltaan olisi suomalaiseen geeniperimään ja päihdehakuiseen käyttäytymiseen kuuluva ilmiö, joka meidän on vain otettava faktana, jatkossa sekä miesten että naisten taholta.

Väkivalta on taloudellisillakin mittareilla huomattava ongelma. Minna Piispanen ja Markku Heiskanen tutkivat vuonna 2000 naisiin kohdistuvan väkivallan kustannuksia Suomessa Väkivallan hinta -nimisessä tutkimuksessaan. Naisiin kohdistuvan väkivallan välittömät kustannukset olivat tämän selvityksen mukaan lähes 50 miljoonaa euroa vuodessa ja välilliset kustannukset 60–110 miljoonaa euroa vuodessa. Laskelmat ovat siinä mielessä alimitoitettuja, että niissä ovat mukana vain viranomaisilta apua hakeneet naiset.

Jussi-työn perusajatus on, että väkivalta on väkivaltaa tehneen yksilön ongelma, josta yksin hän on vastuussa. Siksi lähisuhdeväkivallan lopettaminen edellyttää nimenomaan hänen auttamistaan. Jussi-työtä on kehitetty kiinteästi turvakotien yhteydessä. Sillä on tuotu miesnäkökulmaa turvakoteihin ja Jussi-työhön saatu näkökulmaa muiden perheenjäsenten tarpeista ja kokemuksista. Jussi-työ on ollut menestyksekästä: peräti 70 prosenttia mukana olleista perheistä on pysynyt koossa. Kolmanneksella väkivaltainen käyttäytyminen on loppunut kokonaan. Hyvä näin.

Asennekasvatusta tarvitaan ilmeisesti nykyistäkin laajemmin. Jussi-työn lisäksi saatetaan jatkossa tarvita Justiina-työtä. Toisen ihmisen fyysisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamista on opetettava kotona ja koulussa, ja yhteiskunnan taholta on selvästi osoitettava paheksunta kaikenlaista väkivaltaa vastaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Veikko Penttinen

Suomi on väkivaltainen maa. En ole missään suurkaupungissa pelännyt liikkua öisinkin, mutta suomalaisen pikkukaupungin kadulle en lähde ravintoloiden sulkemisaikaan suurin surminkaan. Hesassakin olen aina ottanut taksin, jos myöhempään on mennyt.
Täällä Espanjassa jokainen naisentappo uutisoidaan näyttävästi ja joka kerta liitetään uutiseen numero 016, josta saa apua perheväkivaltaan. Luulen, ettei Espanjassa ole ketään, joka ei muistaisi tuota numeroa. Sen verran usein se näkyy telkkarissa ja lehdissä. Mikä on Suomen vastaava numero?
En jaksa nyt etsiä lukuja, mutta suhteellisesti ottaen Epanjassa tapetaan ja hakataan naisia huomattavasti vähemmän kuin Suomessa. Siitä huolimatta asiaa kauhistellaan täällä paljon enemmän.

juri g.

Lasten lyöminen on väärin ja paha juttu. Sot sot suomalaisäidit! Miksi kokoomusnaiset vaikenevat?

J. Gagarin

Olikohan tuossa tutkimuksessa esitetty kysymys samalla lailla eri Euroopan valtioiden kansalaisille juuri nyt vai onko kysymys siitä, että Suomessa on tehty oma tutkimuksensa ja sitä on sitten verrattu aiempiin muihin eurooppalaisiin tutkimuksiin? Tämä on oleellinen seikka, sillä tutkimusten tekometodi ja kysymysten sisältö saattavat antaa aivan erilaisia tuloksia, puhumattakaan ajoituksesta.

Lisäksi on huomioitava, että suomalaisen tutkimuksen tuloksia taivasteltaessa yleisin tulkinta on ollut sellainen, että suomalaiset sietävät naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa enemmän kuin muut euroopalaiset maat. Kun kuitenkin uusimpien tutkimusten mukaan miehet kokevat avioliitoissa enemmän väkivaltaa kuin naiset, niin ehkäpä tuolla perin juurin suomalaisella kuriositeetilla on osuutensa ihmisten vastauksissa.
Kun Suomessa puhutaan perheväkivallasta, niin ensimmäinen ajatus ei aina olekaan enää nykyään naisiin kohdistuva väkivalta niin kuin varmaan lähes poikkeuksetta on asian laita mannermaalla.

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Jormalle: olen kokoomusnainen, ja toki erittäin huolissani myös lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja naisten harjoittamasta väkivallasta. Tyttöjen asenteet viittaavat siihen, että tilanne tulee vain huononemaan, jollei mitään tehdä. Naisten lisääntyvä päihteidenkäyttö ei ainakaan paranna tilannetta.

Itsekin mietin tuota kysymyksenasettelua Gagarinin tavoin, sillä ero vaikuttaa käsittämättömän suurelta. Tulokset vaativat lisäselvityksiä. Miksi suomalaiset ovat niin ahdistuneita? Ollaanhan me, se näkyy jo juomistottumuksissa. Iloisen hiprakan raja ylittyy isolla osalla aikuisväestöstä ja valitettavasti nuoristakin joka ikinen viikonloppu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset