Miten pitkä on elinkautinen?
Porvoon käsittämätön ampumatapaus on tuonut keskustelun kohteeksi muun muassa elinkautisen vankeusrangaistuksen pituuden. Jopa amerikkalaisen CNN-kanavan keskustelupalstoilla on päivitelty elinkautisen pituutta Suomessa.
Miten pitkä elinkautinen tuomio itse asiassa on? Rikoslain 2 c luvun 10 §:n mukaan elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan (siis voidaan, ei ole pakko) päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt 12 vuotta. Alle 21-vuotiaana tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt 10 vuotta. Harkittaessa ehdonalaisesta vapauttamisesta kiinnitetään huomiota elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneen rikoksen tai rikosten laatuun, tuomitun mahdolliseen myöhempään rikollisuuteen sekä 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuihin seikkoihin (vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi). Vapauttamisharkinnassa tulee ottaa huomioon rangaistusajan suunnitelman toteutuminen ja vankila-aikainen käyttäytyminen muutenkin.
Laissa pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä säädetään, että elinkautiseen vankeuteen tuomitun tai koko rangaistuksen rangaistuslaitoksessa suorittamaan määrätyn ehdonalaista vapauttamista koskeva asia käsitellään Helsingin hovioikeudessa, jossa se tulee vireille vangin hakemuksella.
Rikosseuraamusviraston on hakemuksen johdosta annettava lausunto hovioikeudelle. Lausunnossaan rikosseuraamusviraston on todettava, puoltaako vai vastustaako se vapauttamista ja onko vanki määrättävä rikoslain valvottuun koevapauteen. Lausuntoon on liitettävä rikosseuraamusviraston arvio vapauttamisen edellytyksistä ja muu vankia koskeva selvitys.
Jos vankia ei päästetä ehdonalaiseen vapauteen, asia voidaan saattaa hovioikeuden uudelleen ratkaistavaksi vuoden kuluttua hylkäävästä päätöksestä.
Elinkautisvankia ei siis tarvitse päästää ehdonalaiseen vapauteen 12 vuoden istumisen jälkeen. Esimerkiksi Nikita Fouganthinen (aikaisemmin Juha Valjakkala) vapauttamista pohdittiin moneen kertaan. Hovioikeus tuli kuvioihin vuoden 2006 lainmuutoksen myötä. Siihen saakka armahdusta piti anoa Tasavallan presidentiltä.
Laki mahdollistaisi näin ollen huomattavasti tarkemman seulan elinkautisvankien vapauttamisessa. Käytännössä tuomiota istutaan keskimäärin 13 vuotta.
Elinkautista voi käytännössä saada vain murhasta, josta ainoa rikoslain mukainen rangaistus on nimenomaan elinkautinen vankeus. Murhan tunnusmerkkeihin kuuluu, että se on tappo, joka tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi JA rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.
Jo murhan tunnusmerkistö on laadittu sellaiseksi, että vain harva väkivallanteko täyttää sen.
Lehtitietoja lukiessa vaikuttaisi siltä, että hyvin monet tapot ja murhat olisivat ”poliisien tuttujen” tekemiä. Tämänpäiväisessä Hesarissa Rikosseuraamuslaitoksen vt. pääjohtaja Paavo Siltanen toteaa kuitenkin, että selvitysten mukaan 3–6 % henkirikoksen tehneistä tekee uuden henkirikoksen. Vuosittain elinkautisvankeja vapautetaan noin 5. Ongelma vaikuttaisi siis kovin pieneltä.
On kuitenkin erittäin vaarallista, jos vapaaksi päästetään ihmisiä, joiden sytytyslanka on hyvin lyhyt. Siinä missä sanaharkka saisi jonkun toisen kohauttamaan hartioitaan, toinen hakeekin jo autosta aseen. Jälki voi olla hyvin tuhoisaa, kuten pari päivää sitten nähtiin. Henkilökohtaiset menetykset ovat jo sellaisenaan mittavia, mutta yleinen turvallisuuden tunteen heikkeneminen vielä tuhoisampaa.
Murhaajia nousee valitettavasti niistäkin kansalaisista, jotka eivät ole aiemmin olleet poliisin kanssa tekemisissä, kuten kouluampumiset osoittavat. Elinkautisvankien kanssa pystyttäisiin kuitenkin olemaan tarkempia. Jokaisen edellytykset selviytyä kaidalla tiellä vapautumisen jälkeen pitäisi tutkia tarkasti, tarvittaessa mielentilatutkimuksin. Määrä ei ole niin suuri, etteikö tähän pystyttäisi.
Vankeinhoitoa pitäisi miettiä muutenkin tarkasti uudelleen.
Elokuva Wall Street 2 on tulossa elokuvateattereihin. Siinä pörssihai Gordon Gekko vapautuu vankilasta ja saa mukanaan olleet tavarat takaisin. Yksi niistä on Nokian NMT-puhelin, tuo hyvin vanha tuttu halko.
Siinä missä Gordon Gekko (elokuvan trailerista päätellen) sujahtaa taitavasti takaisin entiseen elämäänsä, myös moni muu vankilasta vapautuva ryhtyy tekemään sitä, mitä ennen osasi. Yli 10 vuoden istuminen on vieraannuttanut arjesta, mutta rikoksille on aina tilausta.
Vapautumisen jälkeistä vankeinhuoltoa koskevan lain puuttuminen on Suomessa iso ongelma. On hölmöä olettaa, että vankilasta vapautuva varas ryhtyisi kaidalle polulle, jos sitä ei ole viitoitettu hänelle valmiiksi. Päihteiden käyttäjä jatkaa päihteiden käyttöä, jos häntä ei ole ohjattu kuiville. Vapautuminen vaatii valmennusta, koulutusta, työpaikan. On koko yhteiskunnan kannalta edullista, että tuomionsa kärsineet saavat mahdollisuuden päästä uuden elämän alkuun.
Tämä pitäisi lailla varmistaa.
”On koko yhteiskunnan kannalta edullista, että tuomionsa kärsineet saavat mahdollisuuden päästä uuden elämän alkuun.”
Aivan totta, ja tuo vaatii sitä, että yhteiskunta huolehtii siitä, että vapautuvalla vangilla on toimiva sosiaalinen verkosto, ja muutenkin tekemistä, ettei homma mene ryyppäämiseksi ja rälläämiseksi.
Mielestäni myös jokainen henkirikoksen tehnyt pitäisi toimittaa mielentilatutkimukseen – hullu ei sinne toki välttämättä halua, koska se voi merkitä pidempää kakkua. Ja tosiaan, ennen kuin murhaaja vapautetaan niin pitäisi selvittää hänen henkinen tilansa, että onko hän kykenevä elämään nyky-yhteiskunnassa, ja mitä tukitoimia hän siinä tarvitsee.
Mutta kuten uutisissa ovat asiantuntijat kertoneet kuluisi rikollisten mielentilojen tutkimiseen niin paljon rahaa, että siihen ei voida lähteä.
Siis hei haloo!
Ilmoita asiaton viesti
Jos vuosina 2007-2010 hyväksyttiin 21 elinkautisvankien hakemusta, ei heidän mielentilansa tutkiminen olisi millään voinut olla ylivoimaisen kallista – viitisen vuodessa.
Ihan jokaiselle vangille pitäisi olla tehtynä suunnitelma siitä, miten siviilissä pärjää. Käräjäoikeudessa tuli aikanaan vastaan keski-ikäisiä tyyppejä, joilla ei oikeastaan ollut mitään muuta cv:tä kuin lusimista erilaisista varkauksista. Ne istuvat sitten taas pari kuukautta ja vapautumisen jälkeen aloitetaan taas. No mitä muutakaan? Jäi mieleen eräskin autojen luvaton käyttöönottaja,jolta kesti alle minuutin avata auton ovi rakotulkilla. Olisiko tällaiselle näppäryydelle rehellistäkin käyttöä?
Toki se maksaa, jos ruvetaan oikeasti kantamaan huolta siitä, miten vangit pärjäävät siviilissä, ja epäonnistumisia tulee joka tapauksessa. Mutta jos muutamakin turha kuolema ja vammautuminen estetään ja omaisuusrikoksia on
vähemmän – varmasti panostus olisi sen väärtti.
Ilmoita asiaton viesti
#0: ”On koko yhteiskunnan kannalta edullista, että tuomionsa kärsineet saavat mahdollisuuden päästä uuden elämän alkuun.”
On koko yhteiskunnan etu, että vihdoinkin lakattaisiin ajattelemasta ensisijaisesti rikoksentekijän etuja ja hyvinvointia. Nyt ajatellaan, mitä rangaistuksesta seuraa rikoksentekijälle eikä sitä mitä siitä seuraa yhteiskunnalle, tavallisille ihmisille.
Alkukauhistelun jälkeen keskustelu palaa aina siihen, miten rikollista voidaan auttaa. Miksi keskustelun kehä päättyy aina loputtomaan rikollisen ymmärtämiseen. Yllä siteerattu Pia Pakarisen lause on hyvä esimerkki siitä.
Porvoon tapauksen johdosta alkaa jo nyt kannanottajia soimata huono omatunto: rikollista ei saa tuomita, häntä pitää vain auttaa. Uhrit unohtuu lopulta. Saatana.
Ilmoita asiaton viesti
Ja minua ei kiinnosta 4 ihmistä murhanneen paskiaisen uuden elämän alku. Mä toivoisin sille jo pikaista loppua.
Ilmoita asiaton viesti
Edes yhden ihmisen surmannut ei tarvitse enää mitään uutta alkua. Se olisi koko yhteiskunnan etu.
Ilmoita asiaton viesti
Ei minua todellakaan murhaajat sääliksi käy, mutta kallista on sekin, jos väkivaltarikollisia säilötään vuosikausia vankilassa. Sen vuoksi vapauttaminen tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa eteen. Älä missään tapauksessa sekoita minua niihin, jotka ovat huolissaan siitä, onko selleissä väritv:t.
Ilmoita asiaton viesti
#6: ”…mutta kallista on sekin, jos väkivaltarikollisia säilötään vuosikausia vankilassa.”
Mutta eikö se olisi sen arvoista. Oikeus toteutuisi ja tod. näk. ihmishenkiä säästyisi. Kyllä jossakin (oliko HS) lehden pääkirjoituksessakin (tai sitten kolumi) todettiin, kun oli puhe ruandalaisen kalliista oikeudenkäynnistä, että kyllä oikeuden toteutuminen saa maksaakin.
”Älä missään tapauksessa sekoita minua niihin, jotka ovat huolissaan siitä, onko selleissä väritv:t.”
En sekoita.
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku todetaan persoonallisuushäiriöiseksi, silloin kuuluukin säilöä loppuiäksi, mutta tämä pitäisi mielentilatutkimuksella todeta.
Ilmoita asiaton viesti
[…] Miten pitkä on elinkautinen? | Uusi Suomi Puheenvuoro – Elinkautista voi käytännössä saada vain murhasta, josta ainoa rikoslain mukainen rangaistus on nimenomaan elinkautinen vankeus. Murhan tunnusmerkkeihin kuuluu, että se on tappo, joka tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, […]
Ilmoita asiaton viesti