Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Mitä Case Rysäkarista pitäisi oppia?

Olen seurannut Rysäkarin tarinaa vuodesta 2011 lähtien.

Se on erinomainen esimerkki Helsingin kaupungin epäonnistumisesta yrittäjämyönteisyydessä ja asiakaslähtöisyydessä.

Valtuuston esityslistalla todettiin: ”Rysäkarin alueella uudisrakentamisen sovittaminen valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristöön edellyttää huolellista suunnittelua.” Toden totta. Vuosia on kulunut. Yhdeksän kymmenestä yrittäjästä olisi jo ennättänyt mennä konkurssiin.

Tämän tyyppisiä hankkeita tulee yrittäjällä esiin enintään kerran elämässä. On mahdotonta tietää, mihin massiivisen kaupunkimme virastoon papereita pitäisi lähettää ja miten pitäisi toimia. Yrittäjän virhe olikin, että hän lähetti asiaan liittyviä papereita väärille tahoille. Paperit lojuivat aivan rauhassa tahoillaan, ilman että nämä väärät tahot olisivat ohjeistaneet, minne ne pitäisi toimittaa, jotta asia etenisi. Samoin esimerkiksi ilmoitettiin, että jotkin piirustukset eivät kelvanneet – kertomatta kuitenkaan, miten niitä pitäisi muuttaa. Sen jälkeen kun yrittäjä tuli asian kanssa julkisuuteen, palvelu loppui käytännössä kokonaan.

Ottakaamme opiksi:

Tämän kokoluokan hankkeissa kaupunkiympäristön toimialalla pitää jatkossa olla yksi yhteyshenkilö, joka juoksee projektin kasaan. Ei niin, että yrittäjä joutuu etsimään oikeaa luukkua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset