Pia Pakarinen on töissä Helsingille ja helsinkiläisille.

Mitä jos tehtäisiin ensin nykyisistä kävelykaduista houkuttelevia?

  • Ströget; Kööpenhamina
    Ströget; Kööpenhamina
  • Kalverstraat, Amsterdam
    Kalverstraat, Amsterdam
  • Drottninggatan, Tukholma
    Drottninggatan, Tukholma
  • Keskuskatu, Helsinki
    Keskuskatu, Helsinki

Tarvitsemme Helsinkiin ihmisiä töihin ja ostoksille. Sekä helsinkiläisiä, että muita kuin helsinkiläisiä. Kaikilla mahdollisilla kulkumuodoilla.

Kävelykeskusta kuulostaa ajatuksena tosi houkuttelevalta. Erinomaisia esimerkkejä toimivista kävelykaduista löytyy esim. Ströget Kööpenhaminasta, Kalverstraat Amsterdamista ja Drottninggatan Tukholmasta. Niille kaikille on yhteistä, että ne ovat kapeahkoja katuja, joiden molemmilla puolilla on liikkeitä ja kahviloita.

Meillä on puolestaan kävelykaduilla ja -alueilla vapaata lääniä kävelemiseen vaikka miten: leveät Keskuskatu ja Iso Roobertinkatu, Narinkkatori ja peräti Senaatintori. Mikään näistä ei ole kuitenkaan ole onnistunut lyömään läpi itseään helsinkiläisten rakastamana hengailu- ja ostospaikkana. Talvella ne ovat kolkkoja tuulitunneleita. Pitäisikö aloittaa ensin niistä ja katsoa sen jälkeen uusia kohteita?

Sillä, että pistetään katu poikki, ei vielä tehdä viihtyisää keskustaa. Jotta kävelykatu menestyisi, siellä on oltava elämää: kahviloita, ravintoloita, musiikkia, mielenkiintoisia pikkukauppoja. Viihtyisyyden luovat ennen kaikkia palvelut, joita keskustassa on tarjolla, ja ison osan niistä luovat yrittäjät. Helsingissä ydinongelmana on ollut lupien saaminen esimerkiksi terasseja ja muita uusia ideoita varten. Pitäisikö kävelykeskusta rakentaa siten, että katsotaan, mitä ideoita yrityksiltä tulee, ja huolehditaan siitä, että hyville ideoille saadaan luvat - jos ideoihin sisältyy kävelykatu, niin sitten tehdään kävelykatu!? Eikä niin että ensin suljetaan kadut ja katsotaan, syntyikö siitä mitään.

Taitamattomalla suunnittelulla voidaan saada paljon pahaa aikaan – pahimmassa tapauksessa tehdään keskustasta näivettynyt paikka, josta palvelut ja kauppa karkaavat. Näitäkin esimerkkejä löytyy läheltä.

Kävelykeskustainnossa on unohtunut, että henkilöautoliikenne on ydinkeskustassa tutkimusten mukaan viime vuosina koko ajan vähentynyt. Se ei siis itse asiassa näyttäisi olevan keskeinen ratkaisua vaativa ongelma. Suuri osa ajoittaisesta “ruuhkautumisesta” johtuu käytännössä liikennevalojen ohjelmoinnista.

Vähälle huomiolle on jäänyt sekin, että Helsingin keskustan keskeisten katujen sulkeminen aiheuttaisi ruuhkia muualla kaupungissa. Hurjimman suunnitelman (Helsingin poikittaisliikenteen kannalta olennaisen tärkeiden Kaivokadun sekä Pohjois- ja Etelä-Esplanadin sulkeminen) mukaan eteläisin väylä itä–länsi -suunnassa kulkisi Oopperatalon kulmalta Helsinginkatua pitkin. Poikittaisliikennettä varten tarvitsisimme käytännössä Keskustatunnelin. Muussa tapauksessa henkilöautoliikenne siirtyy eteläisessä kantakaupungissa pienille asuinkaduille ja Töölökin tukkeutuu.

Osoittakaa, että olen väärässä. Tehkää ensin nykyisistä kävelykaduista houkuttelevia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Ilmeinen ratkaisu Helsingin kävelykeskustalle olisi katualueen osittaminen vuodenaikojen mukaan - meidän ilmastomme on erilainen kuin Keski-Euroopassa mistä ideoita on poimittu - eli rajoittaa moottoriliikennettä ydinkeskustan alueella kesäkuukausina (vaikkapa konkreettina esimerkkinä 15.6-15.8) kun sitä on lomakauden vuoksi muutenkin vuosikeskiarvoa vähemmän, kun taas juuri lomakauden pitkät päivät ja hyvä sää houkuttelevat ajan viettämiseen hienon Helsingin ydinkeskustan alueella.

Korostaisin nimenomaan pitkäkestoista ja perhekeskeistä ajanviettoa, mikä ylläpitäisi laadukkaita palveluja ja laadukasta kauppakantaa, sillä emme varmastikaan haluaisi muuttaa keskustaa Iso-Roobertinkadun epäsiistiksi "juottoloiden varttimailiksi", iltakäyttöön eli juhlintaan painottuvaksi "Reeperbahn":iksi - tällöinhän kävijät tulevat vain piipahtamaan, eivät välitä ympäristöstä (ei ole siteitä, ei velvollisuuksia, ei kiinnostusta), eli kurjistumiskierre käynnistyy. Tämä "urban decay" on tuttu ilmiö muista maailman metropoleista, eikä sitä saa kiihdyttää - kauppojen ja palveluiden muutto kehäteiden varteen on varoitusta kerrakseen, että Helsingissä harjoitetaan väärää, lyhytnäköistä politiikkaa. Asiakkaat ovat jo siirtyneet, ja liike-elämä siirtyy tietenkin asiakasvirtojen perään: kumpikaan ei muuttoon investoituaan enää palaa - ainakaan kovinkaan helpolla.

Katualueen osittaminen toisi tietenkin lukuisia haasteita.

Jotta käyttäjät voisi erottaa (esimerkiksi siistit, siirrettävät istutuskaukalot - rajatulla ydinkeskustan kävelyalueella siirtotyö lie mahdollista tehdä viikonloppujen aikana kauden alussa ja sen päättyessä) tulisi katutilan olla esteetön - ei korokkeita, ja pinnoitemateriaalin pitäisi kestää autoliikenteenkin paino/kulutus. Museointi-innossa joka puolelle levitetystä mukulakivestä (mikä on jalankulkijoille hankala - mutta myös kuluttaa ajoneuvojen alustaa ja koria) pitäisi luopua, ja korvata se suuremmilla graniittilaatoilla (tai betonilaatoilla, joiden pinnote on sievistetty ympäristöön sopivaksi). Olisi ilmeistä, että keskusta-alueen katuliikenteen valo-ohjaus olisi kesäkuukausien ajaksi pois käytöstä, kenties kokonaan poistettu (valo-ohjauksen pylväät olisivat poistettavissa vaikka kaapelointi sinänsä jäisi katupinnoitteen alle). Euroopassa (Saksassa) on saatu hyviä kokemuksia, kun eri liikennemuotojen erottelusta ja ylisääntelystä on luovuttu - luotettu kansalaisten järkevään yhteispeliin - eli "laissez-faire" on kohentanut turvallisuutta SAMAAN AIKAAN kun liikenteen osapuolten tyytyväisyys ratkaisuun on noussut.

"Best of both worlds"-ratkaisu on mahdollinen... mutta onko tahtoa?

Kirjoittaja on asunut keskustassa pitkäaikaisesti (20 v) mutta on juuri muuttamassa pois, mm. koska paikallinen ilmanlaatu vaikuttaa heikentyneen viime vuosina jyrkästi liikenteen jumittumisen vuoksi (dieselnoki, lienee jo terveysriski), ja koska liikkuminen vapaa-ajan eri menoihin on vaikeutunut suorastaan häiritsevästi. Tilalle lie tulossa enää lyhytaikaisia asujia (opiskelijoita, olettaisin).

(editoitu)

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Kiitos paljon kommentista, vieläpä näin hyvin pohditusta!

Itse olen puolestani palannut takaisin Helsingin ydinkeskustaan 20 vuoden Lehtisaari-jakson jälkeen. Rakastan Helsingin keskustaa ja kävelen joka paikkaan, mutta en silti innostu kävelykeskustan laajentamisesta suunnitellun mukaisesti. Itse asiassa juuri tänään puhuttiin tuosta vuodenaikojen mukaisesta jaottelusta - se olisi realismia. Pitää kehitellä sitä eteenpäin!

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jos katu on suunniteltu ajoneuvoliikenteelle, siis seinästä seinään esim. 20 metriä leveäksi, ei siitä saa kirveelläkään meikäläisessä ilmastossa viihtyisää ympärivuotista kävelykatua. Kuka haluaa marraskuun sateessa tai tammikuun viimassa talsia sellaista Taivaallisen Rauhan Aukiota laidasta laitaan ja päästä päähän?

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Sitä minäkin ihmettelen. Kokeillaan ainakin ensin tehdä näistä nykyisistä kävelykaduista toimivia ennen kuin puuhataan innolla uusia...

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Sää on pahin este suomalaisille kävelykaduille. Esimerkkikaupungit ovat kaikki huomattavasti Helsinkiä etelämpänä. Tukholmankaan talvi ei keskimäärin ole niin ankara kuin Helsingissä pahimmillaan.

Sama ongelma koskee pyöräilyä Helsingin seudulla. Kesäaikaan pyörätiet ovat ruuhkautuneet, mutta talvella niillä ei liiku kukaan koska talven sää ei sovellu pyöräilyyn sen enempää kuin terassilla istumiseen.

Kuten Mustakallio kirjoitti, Helsinkiä tulisi ryhtyä suunnittelemaan vuodenaikojen ehdoilla. Kesällä rajoituksia autoille ja talvella taas kadut autojen käyttöön.

Esimerkiksi Hämeentien varaaminen polkupyörille talviaikaan on järjettömyyden huippu. Pyöräilijät voi laskea kahden käden sormin.

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Niinpä. Mielenkiintoinen ajatus tuo suunnittelu vuodenaikojen ehdoilla. Se olisi kyllä ihan realismia.

Käyttäjän evaback kuva
Eva Back

Torimyyjiä kävelykaduille, siinä pääsevät paikkakunnan vihannesmyyjätkin mukaan bisnekseen. Sitten erilaisia tapahtumiahan siellä sopii pitämään, Tampereella oli kerran yhteisruokailu kävelykadulla: jokainen toi ison pöydän äärelle omat eväänsä kauniina kesäiltana, se oli sellaista rentoa yhteisöllisyyttä.

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Tällainen yhteisruokailu on järjestetty myös Espalla. Se ei ole mielestäni kuitenkaan syy sulkea Espaa kokonaan. Mutta tässä on erinomaisia vinkkejä hyödynnettäväksi jo rakennetuilla kävelykaduilla.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

#7: Piti kiittää blogistia mukavasta vastauksesta ja jatkaa, mutta ehkä juuri tähän ideaan - kävelykeskustan täyttämiseen halutulla toiminnalla, miksei myös epätoivotun toiminnan näin pois työntäminen - pitäisi keskittyä. Kysehän ei niinkään ole "kovista" ratkaisuista eli katujen mylläämisestä - senhän HKR osaa hyvin *virn* - vaan vaikeinta ja kalleintakin on luoda toimintaa. Mikäli näin ei tehdä pesiytyy kävelykeskustaan toki toimintaa - mutta veikkaanpa, että se luisuisi joutenolon, juopottelun ja häirköinnin suuntaan.

Torikauppa, "pop up"-kauppiaat, totta... mutta niille täytyisi saada eli houkutella asiakkaita keskustaan, sillä jos kauppa ei kannata - sitä ei kohta enää ole. Asiakkaiksi voisi toivoa esimerkiksi lapsiperheitä, joita voisi subventoida esimerkiksi edullisilla tai ilmaisilla matkalipuilla (miten asia järjestettäisiin - kenties pankkitunnuksin liikennelaitoksesta kännykkään tilaamalla, vaikkapa 5kpl/kesäkuukausi?), ja joille pitäisi mahdollistaa usean tunnin oleskelu - eli esimerkiksi kesällä vajaakäytössä oleviin virastoihin tai toimistoihin sijoitettavia lepo-/päiväuni-tiloja väsyneille nuorille kansalaisille, vaipanvaihtotiloja, tai mielikuvituksen (tai kyselyjen) osoittamia hyödyllisiä lisäpalveluja, tilaa leikeille, ynnä paljon muuta. Tuumailisin, että lapsiystävällinen ja inhimillisen mittakaavan Helsinki lapsivilinöineen huvittaisi turisteja suunnattomasti - ja synkkaisi hyvin äitiyspakkauksista nousseen Suomi-innostuksen kanssa poikkeuksellisen lapsiystävällisenä maana. Subventointi taas lienee tarpeen, koska lapsiperheen käytettävissä olevat tulot eivät muussa tapauksessa ehkä riittäisi.

Turistit ovat ilmeinen kohderyhmä. Vaikkapa joitain mielipiteitä alan sivuilta lukiessa (cruisecritic, tripadvisor tmv.) Helsinki näyttäytyy paikkana mikä on kallis, ja missä on hyvin vähän tilaa istahtaa hetkeksi lepuuttamaan jalkojaan ilman maksu- tai kulutusvelvollisuutta. Moni risteilyvieras saattaakin jäädä Helsinki-stopin ajaksi laivalle, vaikkapa viettämään lepopäivää (tullut Tallinnasta, missä pittoreski vanhakaupunki houkuttaa kävelemään, tai menossa sinne) tai koska ei halua vaihtaa taalojaan Euroiksi (laivayhtiöiden huonot vaihtokurssit jne.). Myös moni vanhempi Suomen kansalainen ilahtuisi, jos keskustassa olisi tarvittuja levähdyspaikkoja tai -penkkejä, jotka eivät olisi jo nuorison valtaamia. Helsingin turisti-infolla on hyvää materiaalia... mutta täytyykö tulla Helsinkiin ja infoon asti hakemaan niitä, vai voisiko joitain kävelykierros-ehdotuksia tiivistää taittolehtiseksi, mitä jaettaisiin jo laivalla - siis laivamatkan aikana ennalta tutustumista varten? Helsingissä on tekemistä ja näkemistä, mutta monissa mielipiteissä kaupunkiamme sanotaan tylsäksi ja skippaamisen arvoiseksi (muiden pääkaupunkien kaltaista wanhaa keskustaa ei ole) - ehkä taittolehtinen tai -lehtiset mahdollistaisivat aika lyhyen vierailuajan suunnitelmallisemman käytön?

Oman onnensa nojaan jätetty (ja kovalla satsauksella sieväksi rakenneltu) kävelykeskusta täyttyy toki kauniina kesäpäivinä väestä ihan itsekseenkin: se kuitenkin istuu nurmikoilla, puistonpenkeillä ja terasseilla kesäjuomiensa ääressä (useimmiten vieläpä OPM, eli laadukkaat ravintolat/kahvilat eivät saa heistä asiakkaita = kannattavuutta), kuuntelee omaa musiikkiaan ja harjoittaa omia tyypillisiä ajanvietteitään. Useimmiten (viikonloppuöiden siivosta kotikulmillani päätellen) se ei jouda siivoamaan jälkiään, eli jonkun muun pitää tehdä sekin työ erikseen. Tällainen toiminta kuluttaa, mutta ei ylläpidä ketään. Se myös valtaa alaa, eli sulkee muunlaista asiakaskuntaa pois, ellei kehitykseen puututa harkituin ohjauskeinoin (ei siis pakolla, vaan muiden asiakaskuntien positiivisella syrjinnällä). Kesäkeskusta mahdollistaisi tässä suhteessa kokeilut ja kehittelyt - myös vinokehityksiin puuttumisen ajoissa, vain lyhyen kesäkuopan myynnissä laadukkaalle liiketoiminnalle - ennen kuin ryhdytään Vihreiden nyt ehdottamaan raskaaseen (=kalliiseen) mylläämiseen

Pelkään pahoin, että hyvillä aikomuksilla (kenties "visioilla") perustettu kävelykeskusta lähtee houkuttelemisen sijaan kehittymään suuntaan, mikä lähinnä karkottaa haluttavimpia käyttäjäryhmiä, ja viimein myös näiden varassa harjoitettua laadukasta liiketoimintaa ydinkeskustasta. Iso-Roba näyttää suuntaa: se ei ole epäonnistunut kävelykatuna sijaintinsa/ympäristönsä takia, vaan mielestäni virheitä pitäisi etsiä jo sen ideatasolta.

Käyttäjän pia1 kuva
Pia Pakarinen

Juuri näin, tosi hyvää pohdintaa. Mielestäni olisi hyvä lähteä juuri tuosta kävelykeskustan konseptoinnista - ei itseisarvona vaan sillä perusteella, mitä siellä halutaan tapahtuvan. Jos nyt otetaan esimerkkinä Kaivokadun ja Espojen sulkeminen: Kaivokatu on todella varjoisa katu, jolle on hankala sijoittaa kivoja terasseja, eikä niin leveälle aukiolle saa kauppakujaakaan. Kaivokadun pääsee jo kätevästi alittamaan. Kävelen Kaivokadun ympäristössä liki päivittäin, mutta en ikinä ylitä sitä, vaan menen sen alta. Mitä sinne voisi tulla sellaista, joka houkuttelisi ihmisiä?

Espa puolestaan on jo nyt oikeastaan kävelykatu: on suosittu puisto ja Pohjoisespalla leveä jalkakäytävä terasseineen. Eteläespalle ei paista aurinko (edes silloin kun se paistaa). Mitä lisäarvoa katujen sulkeminen liikenteeltä toisi?

Ero Keski-Euroopan hyvin toimiviin kävelykeskustoihin on ilmeinen: pitäisi olla kauppoja ja nähtävää molemmin puolin katua, jotta saataisiin vilinää aikaan.

Matkailijoiden euroja kaivataan, mutta tosiaan olisi hyvä aloittaa ihan kotimaisista lapsiperheistä.

Helsingin kaupungintalon alakerta on otettu kivalla tavalla kaupunkilaisten käyttöön. Siellä on isot ja siistit wc-tilat vaikkapa vaipanvaihtoa varten, ja aulassa pääsee nettiin ja voi käyttää tietokonetta. Silmämääräisesti siellä näyttää käyvän paljon väkeä. Tämän tyyppistä julkisen tilan käyttöä voisi varmasti olla enemmänkin. Tähän aikaan kuuluu se, että matkailijat haluavat päästä nettiin.

Käyttäjän evaback kuva
Eva Back

Ei siellä kävelykadulla varmaankaan aina tarvitse olla tapahtumia, se voisi olla ns. keidas shoppailun ohessa, eli jos "väsähtää" välillä siellä kaupungilla ollessa. Siellähän voisi ihan vain istuskella ja katsella maisemia ja ottaa aurinkoa. Eli tärkeä olisi, että aurinko pääsee sinne :).

Sitten siinä lähellä voisi olla ihmismyönteinen kahvila tms. , missä kaikenikäiset voivat latautua/laittautua.

Kesällä jätski-, vohveli-, kebab- ja tori- ja maakuntien handmade-myyjiä.

Sitten näistä kävelykaduista pitäisi tulla sellainen verkko, esim. kilometrin välein joku pikku kadunätkä suljettuna kävelykatua varten. Tai mallia voisi tarkemmin ottaa Euroopasta, siellä se on varmaan arkipäivää.

Toisaalta johtuen Suomen talvista, täytyy miettiä, kannattako kovin monta katua uhrata tälle, kun/jos ne ovat noin 6 kk vuodesta tyhjän panttina.

Minusta tällainen olisi kuitenkin 2000-luvun modernia kaupunkilaisuutta ettei aina mennä autoilijoiden ja ison rahan ehdoilla.

Käyttäjän evaback kuva
Eva Back

Suomalaisesta kävelykadusta basaariksi on pitkä matka, mutta kannattaa yrittää. Etenkin nuoret ja eläkeläiset voisivat keksiä sinne hyötybisnestä itselleen etenkin kesäisin.

http://www.ts.fi/teemat/1074136797/Salon+iltatoril...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset